Oon laiska
Taidan nyt ymmärtää, miksi ihmiset haukkuvat terveyskeskuksia. Tähän asti miulla on ollut ihan hyvät kokemukset…
Mut tänään oli lääkäri. Kerroin sille kuinka kauan on kestänyt ja mitä oireita ollut. “No mutta mistä sinä tiedät, että sinulla on masennus?”, se kysyi ( – Noh, juuri luettelin aika monta masennuksen oiretta, joista oon kärsinyt ja kärsin.). “On normaalia ahdistua tuollaisista asioista”, “Sinun täytyisi katsoa tulevaisuuteen eikä ajatella menneitä” , “Juttelisit vanhempiesi tai sisarustesi kanssa.” ( – What?), “Minusta tuo kuulostaa vaan laiskuudelta” jne…
Viimesin kommentti oli kaikkein pahin. Tuo oli vaan niin kertakaikkiaan kamalaa, kokonaisuudessaan. En tosiaan tiiä enää mitä ajatella; oonko mie nyt sairas vai en? Psykologi kun kartoitti, että miulla ois keskivaikea masennus, ja sitten tuo lekuri sanoo että oon vaan laiska.
Jumalauta jos oonkin ihan terve mutta persoonaltani hankala?!? Nyt sitten on päällä voimakkain ahdistus pariin viikkoon, mut hei, sehän on ihan normaalia ahistua tuommosesta.
Kyl se silti miulle Sepramia kirjotti. Sanoi että katotaan joulun alla, jos pitää nostaa. Jaaha. (Jos se oli sitä mieltä ettei miuta mikään vaivaa, niin miks silti sain lääkkeet?) Vasta matkalla apteekkiin tajusin, ettei nukahtamislääkkeistä sitten edes neuvoteltu, vaikka kerroin että unettomuuskin vaivaa. Lääkärin mielestä en yritä tarpeeks. Olin jo sen verran helpottunut tuosta toisesta reseptistä ja halusin sieltä äkkiä pois, että lopulta vaan unohdin.
Paskempi homma. No jos mie sitten yrittäisin enemmän?
Koitin tukehduttaa puhelimen?
Herään sekavasti siihen, että istun sängylläni ja painan peittomyttyä patjaa vasten, kaikin voimin mitä käsistä vaan lähtee. Tai no, seuraava huomioni on, että oikea käteni on aivan tunnoton, eipä siinä siis juuri voimaakaan ole. Sitä seuraa järkeistyminen: voi, siellä peittomytyn alla piipittää puhelimeni, koittaen herättää minut äänellään!
Olin siis ensin noussut, hakenut herätysääntä soittavan puhelimen sohvalta, haudannut sen peiton alle ja tukehduttanut sitä – ja vasta sitten herännyt… Eheh. Noh, lähtihän se aamu käyntiin noinkin. Aika hämilleni vaan tilanteesta jouduin…
