Perjantaipoukkoilua
Kouluasiat alkaa olla aika hyvällä mallilla jo… Tai siis silleen, ettei KELA voi ainakaan tukia miulta evätä. Kunhan ei vaan tapahtus mitään yllättävää… Miulle siis tuli tuossa viikko sitten kirje, joka sano että sinulla on liian vähän suorituksia. Ellet tee lainkaan selvitystä asiasta, lakkautamme opintotuen ihankohta. Jos teet selvityksen mut se ei oo riittävä, lakkautamme tuen ens vuuen alusta. Siitä mie kuvittelin että peli on menetetty ja romahdin niin kovaa, että soitin sille psykolle sillon. (Hah, en uskaltanu ees täällä kertoa tuosta kirjeestä aiemmin, jotenkin toivoin että se vaan menis pois.)
Opon kanssa sitten setvittiin juttua ja kas kummaa; melko pikkuisilla asioilla saatiin poimittua toistakymmentä opintopistettä miun eduksi! Tänään hoidin hirmusesti niitä pikkusia asioita, ja huh, kun oon lopullisen naatti… Tosin jotain tekemistä täytyy olla sillä sillä seikalla, että unet eivät minua suosineet viimekään yönä, vaan mieluummin pään täytti hermostuneisuus joka johtui näistä tämän päivän murehtimisista. Mutta päivä onkin sitten noihin juttuihin vaan mennyt, oon juossut ympäri koulurakennusta…En ees käynyt varsinaisilla tunneilla kun kääntymässä. Pistin tän jutun nyt etusijalle. Syntiä?
Totisesti toivon, että kouluasiani menevät juuri näin, kun ne on nyt menossa. Muussa tapauksessa en tiiä mitä tehhä. Jos jostain yllättävästä syystä opintotuki kuitenkin lakkautetaan, oon äärettömässä pulassa. Opo kyllä vakuutti, että näin tää hoituu, mutta mie silti ootan sitä nurkan takaa hyppäävää pirua.
Typerää kun raha on mitä on. Raha ei välttämättä tee onnelliseksi, mutta sen sijaan sen puute tekee onnettomaksi. (Ois ihan kivaa maksaa vuokraa, jotta ois paikka jossa asua.) Opintotuen määrästä en valita, miusta se on valtavasti rahaa ja useimmiten pärjäänkin sillä. Saan tosin hieman rahaa myös vanhemmiltani. Ymmärrän kyllä murinan aiheen niiden opiskelijoiden kohdalla, jotka asuvat pääkaupunkiseudulla. Asuminen ei todellakaan ole edes kohtuuhintaista siellä! Omaan, kolmensadan euron hyväkuntoiseen, parvekkeelliseen yksiööni oon erittäin tyytyväinen. Sopiva matka niin kouluun kuin keskustaankin. Tosin kun olen tehnyt vähän galluppia, niin tämä asunto taitaa olla halpa jopa täällä, joten kummastuttaa kuinka miuta tämmönen onni on iskeny. Ohoh. Ja näin pääsimme kirjoituksessamme kouluvaikeuksien kautta ihanneasuntoon.
Nyt lähden kaupan kautta kotiin ja nukkumaan.
