Välillä jotain iloistakin
Kappas, kappas. Olin eilen ihmisten kanssa…! Parin meiän luokkalaisen kanssa tehtiin vähän ruakaa ja juotiin paljon viintä. Kyl mie vielä päivällä aattelin, että luistan tuostakin, mutta onneks en! Sitä oli sentäs suunniteltu jo muutama hetki, että tuommonen ilta pietään. Nyt sattu sopiva sauma. Kokkailtiin sellasta sörssöä johon tuli mm. papuja, sekalaisia kasviksia, pinaattia ja kookosmaitoa. Viimeisin on huomionarvonen asia siksi, etten mie oo koskaan käyttäny kookosmaitoa missään, lienkö koskaan ees syöny sellasta ruokaa? Nooh, lisäks riisiä ja A:n omaleipomia sämpylöitä. Oli hyvvee.
Viinikin oli jees puolentoista viikon tauon jälkeen (vähän huolestuttavaa, että tuo on miulle pitkä aika nykyään… :P). Meillä oli semmonen diili että S:n kanssa hankittiin juomat kun A tarjos ruokatarpeet. Pinot Blankoa otettiin se semmonen jättipullo ja makuvaihteluks Cono Suria. Pienestä hinnastaan huolimatta (vai sen vuoks?) oikeen hyviä viinejä muuten. Just miun vakkarit. ;)
Aah, seurakin oli oikeen miellyttävää. Välillä meinas kyl seota, kun kaikki puhui yhtäaikaa. Näin jälkikäteen lisäks mietityttää omat sanomiset, vähän liikaa taas tuli puhuttua turhuuksia. Siis oikeasti ihan tyhjänpäivästä jauhamista. Pöh, eihän nuo toiset varmaan ees kiinnittäny huomiota niihin juttuihin, mitkä miuta nyt harmittaa, joten miksi turhaan vaivautua?
Lisäksi lähinnä huvittaa kotimatkani. Semmonen kilometrin matkahan tuo on, on tullut kuljettua samaa reittiä lukemattomat kerrat. Viime yönä kuitenkin keksin muuttaa reittiäni jopa kahdessa kohtaa, kiinnosti kokeilla semmoset muka oikasevat reitit, joita ei aiemmin oo jaksanu kulkea niiden vaikeakulkuisuuden vuoksi. Nyt se vaan tuntui erityisen hienolta idealta ensin kiivetä jyrkkää hiekkapolkua ja sitten rymistellä yhen pusikon läpi. Haittaahan siitä enempi koitui kuin hyötyä; menetyksiä rikkoutuneiden sukkahousujen ja naarmuuntuneiden säärien muodossa.
Unet jäi taas jonnekin, hämmentävää (no ei). Tällä kertaa sentään nukahin helpolla, mutta heräsin sitten tuossa seittemältä… Viitisen tuntia lepoa. Vähän ketuttaa, kun kerrankin luvalla sais nukkua (vapaapäivä), mut pistänpä alkoholin piikkiin tämän. Valivali.
Nyt hörpin jo kylmennyttä kahvia nimikkomukistani. Maistuu kuralta.
Otos päivän sosiaalisimmasta hetkestä
Kävelen syksyn kuorruttamalla tiellä, osun suojatien ja liikennevalojen kohdalle. Painan nappia, jään odottamaan vihreiden vaihtumista ja keskityn korjaamaan ryhtiäni. Ihan yhtäkkiä A on ilmestynyt siihen toiselle puolelle tietä, se on siinä pyöränsä kanssa, matkalla koulusta kotiin. Se hymyilee miulle jo pitkästä matkasta.
Vihreillä kävelen raidoitetun tien ylitse.
Ei A kysy miksen ollut koulussa. Ei se kysy sitä tavallista ootko just heränny -juttua. Hyvä ettei kysy, en jaksais sanoa niitä samoja asioita kuin niin monet kerrat ennenkin. Sen sijaan kysymys kuuluu,
- Lähetkö illalla kaupungille?
- Ei miuta oikeen huvita, vastaan.
- Njoo, emmäkään ehkä jaksais, mut S pyys mukaan… Pitää kattoo sit, jatkaa A.
Tässä on semmonen hämärä juttu, että vaikka A:n kanssa ollaan tunnettu jo pari vuotta ja melko paljon nykysellään ollaan tekemisissä, niin en mie oo ikinä sille puhunut. Mutta ei hän mikään tyhmä nainen ole. Varmasti osaa lukea minua jossain määrin, vaikkei ihan tarkkaan tietäiskään mitä miulla on nyt meneillään.
Huikkaan moikat ja jatkan matkaani ruisleipäostoksille.
