Öisin
Kivennäisvettä.
Huomisen terapia jää välistä. Ahistaa aa.
Kaikki tuntuu suorittamiselta.
Lauantaina ois juhlat. Lupasin mennä.
Näen unia hyökkäävistä karhuista ja suurista boysenmarjapelloista sumuisessa syksyssä.
Kuuntelen melankoliaa aina ja edelleen, se on tää ilma miun ympärillä. Mutten vieläkään pääse siihen käsiks.
n. sanoi,
marraskuu 14, 2008 at 11:11 ap
Mutta sanallistat kokemaasi kauniisti.
Toivottavasti juhlat ovat mukavat.